sukkaa pukkaa

viime keväänä neuloin louhittaren luolan väinämöisestä toisen still lightini, joka on ehkä paras neulomani malli ever. värinä lempparini ärjy. pysyin uskollisena sekä langan värjärille, että mallin suunnittelijalle ja still lightin kaveriksi valmistui luolan lemminkäisestä stripe study shawl ärjyn ja sitruunan väreissä.

 

miina puolestaan sai katian geministä topin kesähelteisiin. no helteitä ei tullut ja pelkään että topin käyttö jää niihin muutamaan kertaan, jolloin neitokainen vaatetta piti. ensi kesänä se taitaa olla armotta liian pieni...ellen sitten neulo helmaankin tuota rimpsua pituutta antamaan....pitänee miettiä vielä asiaa...ja ainahan on mahdollisuus, että ensi syksynä koulunsa aloittava rinsessamme ei suostu rimpsuvaatteita enään pitämään. eskarilainen kassokaas ei voi ainakaan enää käyttää muumipaitaa...niinkerta.

kesälomalla suuntasimme tuttuun tapaan vanhoille kotikonnuillemme ruåtsiin. ensimmäisenä päivänä rantakadulla kohtasimme tämän vähintäänkin oudon ilmestyksen...

sieltä se tuli ja tietä pitkin se meni...ruotsinlippu hulmuten. airbagia autosta tuskin löytyi, mutta pelastusliivit oli päällä sekä kuskilla että kartanlukijalla :O).

kovin ovat oudot kulkupelit naapurimaalaisilla, sillä seuraavaksi kohtasin ica maxin parkkipaikalla tämän ihanuuden. hetken mietin, josko olisin yrittänyt vaihtaa pelin foordiini joka puolestaan oli hieman epäsuosiossa pudotettuaan pohjapanssarinsa vanhalle nelostielle ja allekirjoittaneen joutuessa fixaamaan sitä ilmastointiteipillä kaiken kansan tuijottaessa ohi ajaessaan.

olisihan tässä pirssissä ollut sekin etu, että niinkin sateisena kesänä, kuin viime kesä oli, konepellin ruoho olisi varmasti vihertänyt ja rauno olisi voinut näppärästi laiduntaa autoni vieressä.

kesällä minuun iski poikkeuksellisesti ompeluvillitys...ja koska en osaa ommella, halusin tehdä jotain minkä voin ommella huonosti. loogista, eikö? näitä sitä sitten rupesi syntymään. ihanan rumia.

 

notkuin tässä muutama viikko sitten taas ravelryssä ja bongasin sieltä nancy bushin hiiumaa mismatched mates-sukat. julmetun hienot. täydellisen passelit syksysäihin tuomaan hieman piristystä tähän ainaiseen sateeseen, tuumasin ja painelin omaan huoneeseeni (juu-u, mulla on oma huone...tai oikeastaan semmoinen pienen pieni koppero joka joskus miekka ja kirves on tehnyt keittokomeron virkaa talon yläkerrassa) pönkäsemään hyllystä tuon knitting on the road-kirjan. samalla kopeloin lankakorin kätköistä jämäkerän jitterbugin rioa ja tuon "päävärin", josta minulla ei ole harmainta aavistusta. näppituntumalla se on jotain sukkalankaa mutta mitä ja mistä se on minulle kulkeutunut, sitä en tiedä. silmäilin ohjetta ja tavoilleni uskollisena tein taas sinne ja suuntaan. toisen sukan raidoitin tasaraitaa ja toisen mielivaltaisesti ja hiisi vieköön, näistä tuli hyvät.

ja kintuissakin ne ovat ihan kuin kotonaan...

sukat teen aina nykyään pyöröpuikoilla ja varpaasta varteen, jolloin saan varren suista napakammat eikä sukat rullaannu niin helposti kohti nilkkoja vaikka kyllä ne vieläkin välillä yrittävät, penteleet.
huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. adios!

Kun vuodatus kuvat hukkasi...

että sinne katosivat sitten kuvat...kaikki...kuin tuhka tuuleen. ovathan ne toki koneellani tallessa, mutta silti ottaa päästä....vallan vietävästi. olen meinatenkin juuri niin laiska, etten viitsi arpoa niitä enään vuodatuksessa kohdalleen. 

se hyvä puoli vuodatuksen reistailusta kuitenkin oli, että päätin luoda uuden blogin ja aktivoitua taas vierailemaan blogistaniassa...viime päivityksestä kun on vierähtänyt tovi jos toinenkin.

mehän siis muutettiin takaisin synnyinseuduilleni keski-suomeen ja tehtiin remonttia...tai oli meillä kaksi työmiestä täysipäiväisesti tässä pari kuukautta, mutta silti itsellekin jäi rutkasti hommia. talomme oli maalattu viimeksi joskus parikymmentä vuotta sitten ja vaikka näin kaukaa näyttikin ihan kohtuulliselta, oli läheltä katsottuna totuus aivan toinen. hiekkapuhalluksen alta paljastui kuitenkin kohtuu kuosissaan oleva pinta, niin että selvisimme ulkovuorauksen uusimisesta vaihtamalla vain pari hengetöntä lautaa.

seuraavaksi arvottiin uutta väriä...koemaalasimme kuistin kahtaa seinää ja töllötimme niin että silmiin sattui...sama tuttu keltainen? vaaleansininen? harmaa? siniharmaa? hiekanharmaa? ja päädyimme viimeiseen...kunnan rakennustarkastajan suosiollisella avustuksella, sillä muista väreistä kuin keltainen ja hiekanharmaa olisi pitänyt maksaa 100€. 

sininen, valkopallollinen sängynpääty ei mielestäni oikein natsannut uuteen makuuhuoneeseemme, joten ripsin levystä kankaan irti ja päällystin sen luonnonvalkoisella keinonahalla (tästä lisää myöhemmin). vanhan kankaan irroituksen jälkeen saivat tihu ja tuho taiteilla lastulevyyn muistoja tuleville vuosille...eli niitä pällistellään seuraavan taas seuraavan kerran silloin kun keksin vaihtaa päädyn väriä jälleen...

samalla kun perhe muutti, muutti myös puoti ja hevonen. langat kotiutuivat ilman suurempia mutinoita, mutta rauno lähti kylille yksitoista aitatolppaa ja useampi kymmenen metriä aitalankaa mukanaan. nyt on onneksi nekin haavat parantuneet ja turvotukset laskeneet ja nyt pystyn jo nauramaan asialle. tavatessani hevoseni ensi kertaa tapahtuman jälkeen ei minua naurattanut lain.

silmäteräni kunnostautui myös keväällä ratsun uralla ja hankki stellan kanssa kvaalit nuorten hevosten mm-kilpailuihin verdeniin. päädyimme kuitenkin olemaan lähtemättä maailmalle, sillä kyseiset kilpailut ovat viisivuotialle aika rankka kokemus niin fyysisesti kuin henkisestikin ja en pitänyt hevostani kuitenkaan sen suuruisena tähtenä, että se olisi voinut olla taistelemassa mitalisijoista. säästimme sekä hevosta että rahaa ja pysyimme täällä ihanan sateisessa suomessa.

elämä tämän ensimmäisen vuoden aikana on asettunut melko mukavasti uomiinsa. välillä kaipaan entiseen. oikein kiemurtelen kaipauksessa. tällöin ajattelen, että minä olen onnellinen kun olen saanut kohdata niin monia ihania ihmisiä joita minun on ikävä, nähdä niin monia hienoja paikkoja joita kaipaan, että kaikki on kamalan hyvin.

käsityörintamalla on niinikään tapahtunut monenmoista. viime talven tuotoksiin kuuluivat nuo ihanat ja vihatut frillahuivit, joita työmaalla pakkailin kerä toisensa jälkeen maailmalle. itse neuloin muutaman sellaisen katian trianasta ja tämän petroolin version grundl´in papillonista...ristin papillonin alushousulangaksi, koska olen aivan vakuuttunut että lapsena minulla oli samanlaista pallonauhaa pikkuhousujeni lahkeensuissa, tosin paljon paljon kapeampana. papillonhuivelon oli tarkoitus jäädä omaan käyttöön, mutta sisareni sosialisoi sen ja huivi suuntasi kohti sveitsiä....toivottavasti se saa edes joskus maistaa pikkiriikkisen sikäläistä suklaata :O)

sisäisen villapaidan vilma oli taas loihtinut upean pipamallin ja hertta valmistui minunkin puikoiltani...kuten varmaan aikas monen muunkin. omani tein dropsin alpacasta ja siitä tuli niiii-n hyvä elikkäs passeli.

vähänhän tuo kuvassa näyttää mörvelöltä, mutta uskokaa tai älkää, se on hiano :O).

ihanainen eppu on oikea käteni ja suuri apu hevoshommissa ja neuloin hänelle kiitokseksi helmineuletuubin sirdarin big softiesta.

sisareni sai synttärilahjaksi silkkisen kaulurin...tämänkin oli tarkoitus jäädä ensin omaan käyttöön, mutta väri oli minusta sittenkin itselleni jotenkin vaisu....

pajapuodissa järjestetään rautalankakursseja jonne minäkin osallistuin jälkikasvun kanssa. vääntämisilta oli mainio ja saimme aikaiseksi monen moista. itse ihastuin riitan tekemiin kolmiulotteisiin sydämiin tarkoituksena tehdä samanmoinen koristamaan kuistin ikkunaa...vähän tästä tuli krouvimpi, mutta sydämen muoto on kyllä jotenkuten tunnistettavissa...onhan?

pääsiäisenä meillä leivottiin pääsiäiskakkuja

ja miinan synttäreille prinsessakakkuja

kiepaisin barbin kinttuihin foliopaperia ja tökkäsin madamen keskelle kakkua. sitten vähän mekkoa sokerikuorrutteesta ja hopeahelmistä, gräddeä, marsipaanikukkia ja lehtiä. takana komeilee vasemmalla texmex-voileipäkakku ja barbin takana kalakakku, jonka kuorutus alkoi irtoamaan välittömästi kun sain sen reunoille.

remonteilla on tunnetusti tapana laajeta...oma taloremppamme poiki piharemppaa ja terassia ja kaiken sortin multa ja kivikasoja, kukkasipuleita, taimia ja kaivantoja. kuvan etualalla on tuo terassipotero, jonka lopullisen olomuodon esittelen senkin myöhemmin.

keskellä näkyvä syyshortensian ympärillä oleva epämääräinen kasa on puolestaan tuleva kukkapenkkini, johon tihu kärräsi kanssani multakuorman jos toisenkin.

ja yhdessä kärräsimme ja pyörittelimme penkin reunoille kiviä. laiskoilla äideillä on ahkeria lapsia sanon ma :O).
talomme eteiskuisti on aina ollut puolilämmin, mutta koska tarvitsimme hieman lisää tilaa lähinnä vaatekaapille ja naulakolle, lisäsimme eristeitä ja lattialämmityksen ja tilasimme työvalmennussäätiö avituksesta (nykyisin tuttavallisemmin vitutuksesta) kaapin päällysvaatteille. tila kun oli sen verran matala, että osottautui erittäin haasteelliseksi löytää valmis vaatekaappi joka vielä olisi miellyttänyt silmää. nykyisen nimensä työvalmennussäätiö sai puolestaan siitä, että tilatessani kaapin elo-syyskuun taitteessa oletin sen valmistuvan ennen helmikuun loppua...vaan toisin kävi. oli muuten lystiä kun puoli vuotta toppavaatteet roikkuivat tuolien selkämyksillä ja pikkunaulakossa.

olin vähintäänkin onnellinen, kun avituksen pojjaat kärräsivät kaapin pihaan. keittiön kaapeista jäi muutama nuppi ylimääräistä, joten ruuvasin ne kaapin laatikoihin ja katja teki ystävällisesti haluamani tekstit laatikoihin. mikäli sinulla on sisustustekstin tarvista, laita ihmeessä katjalle viestiä, sillä hinnat ovat mielestäni vähintäänkin kilpailukykyiset ja tuotteet kulkevat kätevästi postissa, ellet pääse niitä itse noutamaan. laatikoiden something ja nothing kuvastaa niin meidän perheen järjestystä... 
rukkailin vähän photoshopilla ja pyysin katjaa painamaan paitaani myös tämän kuvan...

jota en nyt saa jostain syystä näkyviin oikein päin, joten väännelkää kaulojanne, olkaa hyvä.

eivätkä ne näköjään näy oikein päin nämä tekemäni kännykkäpussitkaan...perskules....

tässäpä kulunut vuosi pikakelauksella. ja seuraavalla kerralla lisää niin menneistä kuin tulevista...toivottavasti seuraava kerta on hivenen aikaisemmin kuin viimeksi....