Viimeistä viedään

ja itse täällä teen välitilinpäätöstä kuluneesta vuodesta. Näyttää jäävän debitin puolelle kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, tai sitten olen vain optimisti.

Muutama suuri juttukin tapahtui, tai suuri ja suuri, mutta semmoinen merkittävä. Reilu vuosi sitten muonavahvuuteemme liittyi Harmi the cat.

tuo itsetietoinen ja hieman arka katti, joka on ottanut ingengööristä niskalenkin, eikä siippani edes ole tajunnut muuttuneensa perheen päästä lakeijaksi.

Tällä, kuvassa kovinkin leppoisalta näyttävällä kissalla on juuri parasta aikaa pakki hieman sekaisin ja se peijoonin otus kerkesi kävellä kakkaisilla tassuillaan kummankin uuden mattoni yli, ennen kuin kerkesin hätiin. Parastahan tilanteessa on tietty se, että matot ovat koulutyöni ja ne pitäisi viedä ensi viikolla kouluun arvioitavaksi ja esille johonkin hiivatin näyttelyyn...paska juttu. Kirjaimellisesti.

Tässä on sitten toinen niistä matoista, ennen tapahtunutta. Triojäätelö nimeltään..

ja tässä toinen, syyllisen piileskellessä maton alla.

Myös elämäni mies Rauno the ratsuhevonen on tuonut vuoteeni monta hetkeä, joista osa on syöpynyt ikuisesti verkkokalvoilleni. Kuten kun pari kertaa tein tuttavuutta maneesin geopattpohjan kanssa, komeat ruusukkeet ja hauskat hetket kilpailumatkoilla...varsin pitkään muistissani viipyy erityisesti eräs ikuisuudelta tuntunut ajelu Harjuun ja takaisin. Rakkaan hevoseni päätti perillä esiintyä tuomareille varsin ala-arvoisesti ja erityisen yhteistyöhaluttomasti.

Vaan kovin on rakas, mamman Kissankello ja mielenterveyskuntouttaja <3.

Syntymäpäivänäni, sain edelliseen liittyen kauniin onnentoivotuksen ystävättäreltäni:

Mitä voisi lahjoittaa sille,
joka omistaa jo kissankellon,
vanamon, säteet kevätauringon,
jolla on talvi ja syys

– kävisikö ystävyys?

Elina Karjalainen

Sitten mä alotin syksyllä koulun, jonka hehkuttamista en malta lopettaa. Kivaa!
Koulussa on huovutettu, värjätty, kudottu kangaspuilla jne... koulutyöt puolestaan on inspiroineet mua erilaisiin kokeiluihin kotiolosuhteissakin...noinniinkuin neulonnan lisäksi. Tässä on muotoutumassa konehuovutuksella enkelin päitä...

...ja tässä taas on yksi enkeli päineen...

virittelin sen yhden pienen riihimäen lasipurkin päälle, mistä tulikin mieleeni, että niitäkin olen tulevana vuonna keräillyt purnukan jos toisenkin...

yllä siis vain osa vuoden saaliista. Niitä on pitkä rivi keittiön kaapinpäällä ja eri kokoisia. Yhteen on säilötty viinipullon korkkeja, toiseen piparimuotteja ja kolmanteen lämpökynttilöitä ja ja ja...aikas monta on vielä vapaanakin.

On vuodessa sattunut ja tapahtunut paljon muutakin. Blogia selaamalla voi muistella sitä vielä lisää. Sikäli mikäli haluaa. Foordin leviämistä vanhalle nelostielle en halua.

Sitten tuli joulu ja Joulun kunniaksi päätin leipasta hieman karjalanpiirakoita...joulupöytään nämä eivät päätyneet, kuva kertonee miksi.

Ulkoasusta huolimatta maha ei pannut hanttiin ja piirakat katosivat runsaine täytteineen ja munavoin siivittämänä parempiin suihin.

Sinappia tuli kans keiteltyä vanhaan tapaan litra tolkulla.

ja on sitä syötykin...sitäkin...ja ylenpalttisesti.

Yksi joulun päätuotteista täällä Joulupukin pajan sivupisteessä oli avainnauhat, joista nämä kaksi matkasivat ystävättärilleni joululahjoiksi.

Hauskaa ja nopeaa ja kulkivat postissa kirjeenä.

Neulottukin tässä lomalla on. Eilen valmistui tämä From Norway with love-hat (löytyy tällä nimellä Ravelrystä).

Lankana Sublimen Cashmere Merino Silk dk ja syrämmet on Patonssin SWS:ää (70%villa-30%soija). Päähine lämmittäköön päätäni tulevissa pakkasissa ja lumituiskuissa....missä ne sitten viipyvätkään.

Nyt siirryn Ravelryyn etsimään inspistä seuraavaan projektiin...huivia tekisi mieli, niitä on valmiina vaan sata ja jotain, tai takkia, siitä olisi tarvis mutta kun ei osaa päättää mallia...sukkiakin olisi muutama pari vaiheessa...ja mmm.. taitaa sieltä keskeneräisten kopasta löytyä pari takkiakin...

Vi ses!