Long time, no see

Mä olen selvästikin saamaton nahjus tän blogin suhteen, mutta parempi myöhään kun ei silloinkaan....
Juu, kesä meni fiuh vaan. Kesäkuun paleli. Heinäkuun taitteessa kävimme taas vanhoilla kotikonnuilla Motalassa. Mulla meinasi jo poru päästä kun heti ekana päivänä tuli vettä kuin Esterin peräpäästä, mutta onneksi päivä päivältä sää muuttui parempaan suuntaan ja saimme nauttia jopa auringosta.





Vuokrasimme Varamon rannalta pikku "mökin"(http://start.motala.se/boende-i-motala/beachvillan/) ja elimme herroiksi. Päivisin tapasimme vanhoja ystäviämme, kävimme kävelemässä ihanassa Vadstenassa, jonne ennen aina menimme perjantaisin Jonaksen päästyä töistä. Söimme hodareita ja olimme niiii-n lomalla. Saimme myös uuden melko rohkean ystävän...

Sitten kun pääsimme kotiin, iskivät helteet takavasemmalta. Mä en edes välitä helteistä, vaan mulle semmoinen 22 ja vieno tuuli on käsitys hyvästä kesäpäivästä,  mutta tänä vuonna kun heinäkuussa kärvensin nahkaani autokatoksessamme päätin, että yhtään en valita vaan säästän valitukset syyskylmille kun joka paikassa on märkää, hevosten tarhat kuin kolera-altaat ja mua viluttaa (edellisestä sanasta voidaan vaihtaa myös yksi kirjain, jonka jälkeen voitte päätellä todellisen mielipiteeni syyssateista).

Sitä, mitä autokatoksessa helteellä tein ja miksi sinne tuulettimenkin virittelin, ette muuten ikinä arvaa :). Mä kasasin sinne kangaspuut ja kutoa paukuttelin (juu, helkkarin sopivaa puuhaa yli kolmenkymmenen asteen lämpötilassa) parit matot. Hoksasin kyllä itsekin ja melko varhaisessa vaiheessa, että sairasta puuhaa, mutta aloitettu mikä aloitettu...

Jotenkin olin väriterapian tarpeessa ja tein tän "peppi pitkätossu"-maton ja sitten tajusin, että eihän se sovi meille minnekään. No, ei ole hätä tämän näköinen, laitetaan sopimaan ja siinä se nyt on, Tuhon sängyn vieressä.

..ja ihan kivaa vaihtelua tuo tasaisen beige-musta-valkoiseen. Sängynpeitto on muuten mun vanha, jostain kultaiselta (?) 80-luvulta, jonka uitin Dylonissa jokunen vuosi sitten ja siinä hän on, uskollisena ja aina valmiina palvelukseen, kuin vanha hovimestari.

Hovimestari-maton lisäksi meillä asuu Laaduntarkkailija



sekä Varastoesimies

 Koska loimea oli luotu....riittävästi...piti mun saada uusi matto meidän eteiseen, jonka lattia on musta ja seinät taittavat aavistuksen vaaleanpunaiseen. Eikä se iänkaikkisen vanha, kulahtanut vihreä sinne ole ikinä edes mallannut. Tuli kaksi. Tässä eka

ja tässä toka

Tämä kakkonen on se, jonka loppujen lopuksi päätin asetella eteisen lattialle ja siellä hän nyt on. Vanhan singerin alla kuin pakotettuna vastaanottamaan syksyn kuraisia kenkiä :)

Kutoessani olin jo suorastaan kotiutunut autokatokseen ja siinä penkillä polkeissani havainnut ruuvipenkin autokatoksen pöydällä. Välipalatyönä virittelin pystyyn pikku pajan



ja askartelin välipalatyönä vanhasta lusikasta koruaihion ja yhden sormuksen, sekä pellinpaloille jotka olin dyykannut rakennustyömaan roskiksesta stanssasin muutaman siivottoman tekstin...

Clas Ohlsonilla muuten myydään ensteekskäteviä kirjainstansseja. Edellämainitulta Ruåtsinretkeltämme ostin ne pienemmät ja sitten kotiinpaluun kunniaksi ne suuremmat..ans kattoo miltä askarteluni näyttävät sitten valmistuttuaan.

Koulumme oli saanut kunnian sisustaa asuntomessuille YIT:n Kierto-kodin. Patsastelin esittelemässä asuntoa siellä 12-kerroksessa ja sitten kävin vielä erikseen tutustumassa muuhun messutarjontaan....ja olin pettynyt. Muutama talo oli kekseliäs ja muutamassa oli sisustettu taidokkaasti, mutta suurin osa asumuksista oli jo värinsä (harmaa, harmaa ja höystettynä harmaalla) niin korvamerkattu 2010-luvulle, että meinasin ruveta kirkumaan. Mun mielestä sisustus kun voi olla tyylikäs ja kaunis ja asujansa näköinen ilman, että siihen on käytetty niitä viimeisiä trendejä....tai ehkä juuri siksi. Niillä "tämän hetken hitti on harmaa"-ajatuksilla kun harvoin saadaan persoonallisuutta ja yksilöllisyyttä aikaiseksi. Tässä kuitenkin muutama kuva messuilta..niitä kun ei ole vielä ollut kun puoli blogistaniaa pullollaan...

Kiva matto



Tällä petillä tuntisi itsensä ihan rinsessaksi

Kotoisa parturi

Kekseliäs lamppu 



Tyylikäs kiuas



Lellaset simpukat



Näyttävä valaisin



Helteet loppuivat, mutta loimi ei. Nyt olen sitten sateessa askarrellut kangasta vanhoista vhs-kaseteista ja sitten kun se into loppui näitä poppanajudui...

 

 ...näistä lisää ensi kerralla :), sommoi!