köh köh

tätä köhimistä on jatkunut ja jatkunut jo vuodenvaihteesta lähtien ja alan olla kertakaikkisen kyllästynyt. olo on kuin tapetulla madolla ja kävin toissaviikolla kolkuttelemassa arvauskeskuksemmekin ovea

kuvassa oleva ovi, ei ole arvauskeskuksemme ulko-ovi vaan vanha hissin ovi. nämä lääkärit kun ottavat vastaan vanhalla synnytysosastolta, juu sekin lakkautettiin täältä jo useampi kymmenen vuotta sitten, ja tuo hissi on aikoinaan ilmeisesti kuljetellut äitejä ja pikkuihmisiä synnytyssalista yläkerran osastoille. minkähän takia sen alaosaan on liimattu tuollainen kammo muovimatto? ja miksiköhän ovessa on hakanen? käytännön pila kiireellä ylemmistä kerroksista synnytyssaliin menevälle potilaalle ja hoitohenkilökunnalle...lälläslää, ovi on lukossa?

ei löytynyt kröhän aiheuttajaa sillä käynnillä, vaikka lääkäri määräsikin sekä verikokeisiin että keuhkoröntgeniin. soittaessaan tuloksia hän kertoi, että minulla ei ole keuhkokuumetta (eihän minulla ole edes tavallista kuumetta, vaikka kai tuo keuhkosellainen voi kuumeettomanakin esiintyä), eikä keuhkoveritulppaa (enhän minä ole lihava, korkeintaan vähän pulleva, että ei tässä mitään veritulppiakaan voi löytyä...) ja jos ei vaiva parissa viikossa katoa niin sitten astmakokeisiin. viikkohan tässä on jo kröhitty, mutta mussamitäänastmaakaanole!

koulussa on kivaa ja kamalaa ihan yhtä aikaa. kamalan siitä tekee projekti nimeltä sarjatuote. juutas. meidän pitää siis kirjaimellisesti suunnitella ja toteuttaa sarjatuote. kuningasideani oli neulelangasta kangaspuilla kudottu kesäinen tuubihuivi. juupa juu. kokeilu yksi, eli tämä.

tulos: toimimaton. noita paksuja lankoja ei saa millään nätisti sitoutumaan ilman, että päät harottaisivat siellä sun täällä. puissa on nyt menossa kokeilu numero kaksi ja pelkään pahoin, että sitä seuraa ensteeks pari ärräpäätä ja sitten idean uudelleenjäsentely, materiaalin vaihto ja kokeilu numero kolme. sitten onkin jo taas kiire. tästä ykköshuivista jäi sentään käteen totetutettava sidos ja tiheys (sikäli mikäli lanka pysyy samana) ja pari väriyhdistelmää. onneksi tähän väliin tuli hiihtoloma, sillä muuten en olisi ihan varma siitä, miten hermorakenteeni olisi jatkon kestänyt...

ingengör on selkeästi myös innostunut vaimonsa koulusta, sillä sain häneltä ranskantuliaiseksi pari lehteä "näistä voi löytyä jotain kivaa ideaa sinne kouluun".

oho. olin yllättynyt.

ja onnistui hän yllättämään myös ystävänpäivänä kiikuttaessaan kotiin tämän pikku paketin.

siis joissain perheissä korut ja lahjat on varmasti ihan arkipäivää, mutta meillä tämän viidentoista vuoden yhteiselon aikana tämä lienee kolmas tai neljäs koru, jonka hän on minulle ostanut...kihla- ja vihkisormuksia lukuunottamatta. ei sillä, en minä niitä ole kovin himoinnutkaan, sillä olen enemmän tällainen painepesuri-porakone-lahjottava, mutta on se kivaa joskus saada jotain tämmöistä hempeääkin <3

yskän ja projektihuivin lisäksi olen ärtynyt myös pucker-sukkiin . kauniit, upeat, helpot ja kaikkea, vaan eivät onnistu minulta. ensimmäinen väriyhdistelmä oli ihan mölli. samoin toinen. kolmannen kohdalla nappasi jo värit ja neuloinkin sukkaa neulojien yönä ihan jalkaterän ja kantapään verran ja sitten tökkäsi. mä olin jotenkin onnistunut kiertämään sukan niin, että toisella puikolla oli eri määrä silmukoita kuin toisella ja sitten se kuvio oli siirtynyt ja koko neule näytti itseasiassa ihan mörvelöltä. purkuun. nyt on sitten neulemojo hukassa ja ärtyneenä tyydyn vain litkimään pepsi maxia.

ehkä parempi fiilis ensi kerralla...