ärrinmurrin

.....auto hajos. Tai ei se mitään hajonnu, vaan vuosihuollossa sanoivat, että tällä ei nyt kannattas ajella...ja sanoivat senkin, että autoni ääni muistuttaa kurkiparvea. Että eiks se oo vähän niinku sama juttu ku että hajoais?
Ärsyttävintä tässä on tietty se, että mulla ois ollu koulupäivä ja daideiluja villasta ja se että laina-autoa ei tälle päivälle ollu saatavilla. Kylläpä ottaa päästä. Mutta huomenna daideilen sitten tänkin päivän edestä. Ihan vissisti ja tänään juon pullon Pepsi Maxia harmitukseen (tosin niin mä ehkä tekisin vaikkei harmittaiskaan) ja teen tekstiilin historiasta esitelmän.

Mulla on ollu tässä jo tovin hirveä himo virkkaukseen. Aikaisemmin olen aina saanut törkeän päänsäryn virkkaamisesta, mutta nyt hokasin ihan puolivahingossa, että pääkipu ei hyökkää, jos virkkaan paksusta langasta...tai kuteesta. Sit lähti.

Kaikki alkoi siitä, kun kouluun piti tehdä tekstiilin suunnittelun ja -valmistuksen kurssilla asiakastyö ja mun tapauksessa se oli matto. Koska inhoan kaiken sorttisia nurkissa pyöriviä epämääräisiä "asioita" (ja voi veljet, voitte uskoa, että niitä on kertynyt), niin en halunnut tehdä raitamalleja erikseen, vaan kudoin samojetein "mallimaton", josta ensin esittelin raidat ja värikokeilut asiakkaalle ja lätkäsin sen sitten tähän tietokonetuolimme alle.

Sitten oli vuorossa varsinainen työ.

Matosta jäi kudetta ja siitä se ajatus sitten lähti. Jämäkuteista valmistui matto nro 3 virkkaamalla.

ja sitten homma karkas jo ihan lapasesta. piti virkata pöytätabletti Katian Cotton Cord printistä...

ja kori (on muuten oikeesti suora :) ) Katian Big Ribbonista.



 Välissä piti neuloa testing-testing-pannunalunen (tai pari) kun sitä Big Ribbonia jäi... On muuten todella kiva lanka...vai voiko tuota nyt enää langaksi sanoa. Siitä virkkaa sisustusjuduja ja mattoja ja olen ajatellut seuraavaksi neuloa siitä paidan...puikoiksi tartten kyllä varmaan heinäseipäät, mutta eiköhän sekin järjesty :)

Kun oli draivi päällä, sain virkattua Miinan mäykynkin valmiiksi (tää paksuus kuuluu niihin päänsärkyä aiheuttaviin).

ja nyt on koukulla takki Katian Darlingista, johon olen ensin virkannut iiii-ison isoäidinneliön selkään ja sitten yhdistän neliöön vähän neuletta ja sitten taas virkkausta ja ja ja...katsotaan mitä tästä oikein syntyy. Lähtötilanne on takki ja tapauksessani lopputulos saattaa sitten olla jotain aivan muuta.

Koska sain Mörön, joka aamuisin kello puoli viisi tuntee nimen Mörkö-perkele. Tämä liikanimi juontaa juurensa jo traditioksi muodostuneesseen tapaan aamuisin, jolloin katti juoksee täyttä laukkaa ja hyppää mahani päälle. Siitä se siirtyy Toni Halmeen ketteryydellä yöpöydälle ja pudottaa siitä kaiken roinan lattialle (juu, uskollisesti kerään tavarat joka päivä takaisin, että tuo kissanpirulainen saa taas pudottaa ne seuraavana aamuna). Tämän jälkeen kissa painuu perässä, paiskoo tavaroita tassuillaan, jonka jälkeen heittäytyy kyljelleen sängyn viereen ja hilaa itseään lattiaa pitkin koko sängyn mitalta mouruten sydäntäsärkevästi "kuolen nälkääääään". Tässä vaiheessa olen jo täysin hereillä, nappaan katin kainaloon ja roikotan sen olohuoneeseen ja pistän oven kiinni. Nokkelimmat varmasti miettivät, miksen jo illalla laita makuuhuoneen ovea kiinni, mutta siihenkin löytyy selitys. Jos ovi on jo illalla kiinni tuo ihana eläin kiipeää oven ristikoita ylös ja valuu alas pitkin yötä ja ei suinkaan äänettömästi, vaan karjuen kuin jalopeura....ja sitten alkuperäiseen asiaan. Sain siis tämän herttaisen ja aran (???) kissan ystävättäreni löytölasta ja kiitokseksi tein Sarille "helmikana"-sukat.

hih! Kuvaan näyttää eksyneen myös kaksi varvastani :).
Helmikana-nimi tulee siitä, että Sarilla oli kana nimeltä Heikki, joka otti toisilta kanoilta kovin pahasti selkäänsä ja erinäisten vaiheiden kautta siirtyi kanojen taivaaseen. Lupaan kertoa näistä kröhm, "vaiheista" joskus myöhemmin lisää... Lankana on ihan ehdoton suosikkisukkalankani Sandnesin Alpakkasukkalanka ja tipluina taitaa olla jotain perus seiskaveikkaa vuodelta miekka ja kirves.

Meidän kylältä lopetti sisustusliike ja kävin sen loppuunmyynnissä hieman "säästämässä". Olen jo pitkään etsinyt tarjotinta, jolla voisi roudata ruokaa keittiöstä grillille ja huvimajaan ja siellä se oli. Juuri passelin kokoinen ja tarpeeksi simppeli peltitarjotin joka ilmoitti halukkuutensa muuttaa meille asumaan.

 

Olen myös mahdoton servettihamsteri ja kuinka ollakkaan mukaani lähti myös kolme servettipakettia ja kyllä neulova nainen tarvitsee neulekuvioisen kynttilänkin. Ihan vissisti, eikös juu?

 

Kun oli tarjotin kerta hankittuna, jolla pystyi kantamaan evästä edestakaisin talon ja pihan väliä, niin ei muuta kun syömään. Tästä projektin vaiheesta piti jo miehenikin :). Avokadosalaattia, olkaa hyvä.

 

 

Kello alkaa olla jo giljoona ja on aika siirtyä pakertamaan sitä esitelmää tekstiilin historiasta....ellen sitten harhauta itseäni ja käväisen maalaamassa ensin yhden hyllylaudan vielä kertaalleen...