tiistai 1. tammikuuta 2013

Riemukasta uutta vuotta!

Nyt on sitten 1.1.2013 ja olen pitkin päivää miettinyt mennyttä ja tulevaa. Tehnyt ikäänkuin elämäni välitilinpäätöstä. Vuosi 2012 oli niin kovin kirjava. Siihen mahtui monta iloisen väristä onnenhetkeä, niitä tavallisia päiviä ja myös muutama suuren surun täyttämä päivä. Jos oikein oikein tarkaan puntaroin, päästään varmasti aika lähelle +/- 0-tilannetta...

Kesään mahtui kaikenmoista..iloisia hetkiä..mansikkakakkuja....


mansikoita ja suklaata...

mansikoita....kesäisiä kukkasia...



jokavuotuinen Ruotsinreissumme, jonka aikana saimme viikoksi mukaamme entiset naapurimme ja teimme retken High Chapparalliin, Legolandiin ja Ullarediin...ja meillä oli mukavaa.

Ystävän menehtyminen, muut miljoona miljoona kertaa pienemmät vastoinkäymiset ja sadepäivät eivät sitten kuuluneet niihin iloihin. Vuonna 2012 elämän tunnekirjo näyttäytyi toden totta koko skaalallaan.

Ruotsin reissulta jäi jostain marketista haaviin pari lankakerää, joista kutaisin patalapun. Lappunen ei kyllä vieläkään ole päässyt tositoimiin vaan majailee työpöytäni yläpuolella olevan hyllyn koukussa. Jonain päivänä, jonain päivänä...
Rallien aikaan ajelin tallille ja ihmettelin aika ajoin kuuluvaa outoa krahinaa. Tallin pihassa kiertelin autoani ja mietin, mistä ääni saattoi kuulua. Ei mitään vihjettä. Kotimatkalla tuo satunnainen rahina muuttui yhtäjaksoiseksi ja kurvasin tien sivuun. Pällistelin autoa edestä ja takaa, sivusta ja ylhäältä, kunnes älysin katsoa takaapäin auton alle. Perskules, pohjapanssari oli haljennut auton leveyssuunnassa ja retkotti maata viistäen. Vaan ei hättää. Kätevä emäntä ja ilmastointiteippi hoiti homman rallikansan ajellessa ohi ja voin kertoa, että tuolloin käänsin päitä ja keräsin katseita.
Viritelmäni toimi kerrassaan mainiosti ja tyytyväisenä jatkoin matkaani kotiin, jossa pyysin siipan fixaamaan kulkupelin hieman tukevimmilla aineilla.

Sateinen kesä motivoi todentotta neulomaan. Tämän oivan ponchon tekaisin Katian Temis-langasta. Malli oli simppeli. Luo silmukat, neulo etukappaleen verran, päätä pääntietä varten, luo pääntien silmukat uudelleen ja neulo takakappale. Poncho vietti kesän puodilla olevan mallimamman päällä...että jos sitten ensi kesänä siitä tulisi käyttövaate.
Kaveriksi poncho sai tuubihuivin Katian Marilynistä.

Lanka on niin kamala, että siitä tuli oitis suosikkini. Kerrassaan mainio rihmoineen kaikkineen. Oma suosikkivärini langasta on vihertävä, sillä siitä tehdystä huivista tulee auttamattomasti mieleen leväklöntti...ja yllättävää kyllä, ko. väri on aina finaalissa puodin hyllyltä.

Regian Ombre Stripestä tuli settiin sukat. Nämä on tehty minulle, joka olen hirviä rimppakinttu ja polvareihin on kulunut lankaa yksi kerä eli 100g.
langanpäät on päättelemättä, juu, kuten tarkkanäköisimmät saattoivat jo havaita.

Syyslomalla kävimme Espanjassa. Ko. matka taitaa kyllä olla viimeinen syyslomareissu siihen suuntaan. Vaikken olekkaan mikään auringossa grillaaja, päin vastoin, oli tuohon aikaan mielestäni kyllä liian kylmä. Ruoat sitävastoin olivat paikallisissa kuppiloissa kerrassaan loistavia.
 
 
Yhtenä päivänä jätimme lapset isovanhempiensa kanssa "kotiin" ja lähdimme Jonaksen kanssa kahden käymään Afrikassa. Ja ei voi kyllä muuta sanoa, kuin Eppuja lainaten "oi Afrikka, tää on sarvikuonojen maa".
Kiertoajelu bussissa oli vähintäänkin tylsä. Maisemat olivat komeat ja opas hyvä, mutta muuten Afrikan retki oli tarkoitettu melko pitkälti hieman iäkkäämmille henkilöille kuin allekirjoittanut, vaikka ainakin lasteni mielestä olenkin ihan seniili. Ensi kerralla, jos sellainen tulee, haluan tutustua ko. maanosaan hieman eri tavalla.

Marraskuussa Jonas täytti "pyöreitä", ja koska en keksinyt mitään lahjaa, järjestin yllärisynttärit kutsumalla Jonaksen laskettelukavereita kakkukahville. Vähän armas mieheni epäili, että joku muukin saattaa olla tulossa kun värkkäilin tarjottavia, mutta koska minulta niin monasti karkaa mopo hieman käsistä, hän oli päätynyt enemmänkin miettimään, että jos nuo kaikki pitää syödä neljään pekkaan, on siinä aikas homma.
täytekakku on heppaystävättäreni Siirin käsialaa, hevosnaisista on moneksi :)

Joulu valmisteluineen iski taas takavasemmalta...kuten joka vuosi aiemminkin. Miksi mä en ikinä opi. Kalenterissa se kun kuitenkin on joka vuosi ihan samalla paikalla? Miina halusi huoneeseensa jouluvalot ja valitsi yllätysyllätys, vaaleanpunaiset sellaiset (taas kerran).
Ikkunassa roikkuvat yhdessä Tihun kanssa askartelemamme linnut piippurassihäkeissään. Ne on aikas mainiot.

Alakerran peili puettiin myös valoihin...

...ja seinäkynttilä sai koristuksekseen läkkipeltisydämen.

Ja ne joululahjat. Mä neuloin ja neuloin ja neuloin...

dopingaineen voimalla ja ilman....

Aika läjän.
Nämä oranssit sukat matkasivat Pohjois-Karjalaan lämmittämään ystävättäreni varpaita.

 
 
Lankana on Pirtin Kehräämön vahvistettu sukkalanka. Vähän piti tehdä prinsessajuttuja varteen ja varrensuuhun, vaikkei saaja niin kovin prinsessatyylinen olekkaan :)

Kummipoika sai kahdet lapaset.
 
Petroolit on neulottu Dropsin Alpacasta ja valkeat Sirdarin "jovalikoimistapoistuneesta" Ecowoolista. Pieni on käsi ja pienet on lapaset...valmistuivat siis tosi joutuin, mikä siinä kiireessä oli vain hyvä juttu.

Perusfrillalangat alkavat jo tulla ulos korvista ja keksin niille oivallisen käyttötarkoituksen. Virkkasin Katian Solesta kännykkäpussin Iphonelle, ompelin siihen villakankaasta sydämen ja nappi viimeisteli kokonaisuuden. Hyvä.


Virhe taas oli se, että vein pussosen liikkeelle malliksi ajatuksena "frillalangan toinen tuleminen", sillä seurauksella että eräs rouva halusi ostaa pussosen ja mitä luultavimmin se päätyi joululahjaksi jollekulle toiselle kuin sille jolla alunperin sitä suunnittelin.

Sen lisäksi, että olen neulonut liki maanisesti joulupukin apuna, tein itselleni tunikan Väinämöisestä.

Ensimmäinen ajatushan ja innoittaja oli Elfe (rav.link), mutta koska en osaa juurikaan noudattaa ohjeita, tuli paidasta tällainen.

Mallimamman päässä puolestaan killuu Sandnesin Easystä neulomani pipanen.
 
Mä olen niin musta ja niin pinkki ihminen kuin vain voi olla. Enemmän tosin varmaan pinkki kuin musta, niin jostain syystä eivät pinkkimustat päähineet kuitenkaan koskaan ole niitä ensimmäiseksi laatikosta valittuja. Tätäkin tehdessäni ajattelin mustaa untsikkaani ja pinkkiä kaulahuiviani ja ei, päässä pipo ei ole ollut vielä kertaakaan.

Joskus aikoja aikoja sitten ihastuin ja aloitin myös Levenwickin, (rav.link) ja langaksi valikoitui Rowanin Felted Tweed, todella minulle poikkeavasta väristä, Avocadosta. Innokkaasti neuloin takin valmiiksi, mutta erehdyin sovittamaan sitä ennen päättelyä. Kamala. Ihan hirveä. Muodoilleni mahdoton ja hus, kaapin pohjalle häpeämään. Sieltä vaatepolo on minulle huudellut aina säännöllisin väliajoin, mutta olen ollut tiukkana ja pitänyt ovet suljettuina. Joulun alla hellyin (ihmisillä hyvä tahto) ja kaivoin tekeleen esiin. Puin sen ylleni ja wtf, se mallasi. Ja hyvin mallasikin. Kaapin perukoille päätyi ainoastaan päähäni pälkähtänyt ajatus siitä, josko taas olisin lihonut ja siitä syystä vaate mallaisi edellistä sovituskertaa paremmin. Otin esiin päättelyneulan ja nappeja ja tässä hän nyt on. Urhoollinen Levenwick.

Kuvatessani Lvaatetta löysin myös kauan sitten valmistuneen mutta kuvaamatta jääneen Argosyni (rav.link).


Lankana on erivärikeriä Noron Kureyonia. Sekin on niin onnistunut, että.

Miinan kanssa pistimme joulunalusviikoilla pystyyn kranssitehtaan. Tiimarista hain pari styrokspojaa ja pussillisen sulkia. Itse tein tämän kranssin keittiön ikkunaan. Kranssin keskelle kiinnitin ruosteisen kulkusen.

Valokuvaukseen voisi toki hieman panostaa...
Miina teki kummitädilleen/serkulleen samanmoisen, mutta halusi somistaa kranssin puusydämellä.

Risupohjiin puolestaan liimailimme kuumaliimalla nappeja...

..ja pellavakankaasta askartelemiamme sydämiä.

jaha..taas heitti kuva kärrynpyörää.
Noita pellavasydämiä tuli tehtyä vähän enemmänkin. Osat on yksittäisiä ja osat kiinnitimme paljettilankaan.

Lisäksi tänä vuonna annoimme lahjaksi itse keitettyä sinappia ja paholaisen hilloa. Purkki tolkulla.

Ja jouluksi leivoimme pikku apulaiseni kanssa kakkuja
jaha...ja taas kiepsahdus...
sekä mm. possupullia, joihin idean löysin jostain facebookin uumenista.

Syötävän hyviä, vaikken osaakkaan leipoa kuivahiivalla ja possut jäivät vähän huonosti ruokitun näköisiksi.

Nämä siis viime vuodesta tällä erää. Nyt saunaan ja sitten luon silmukat ihanaiseen Inkiin

Palaamisiin ja mitä parhainta vuotta 2013 ihan jokaiselle!