sukkaa pukkaa

viime keväänä neuloin louhittaren luolan väinämöisestä toisen still lightini, joka on ehkä paras neulomani malli ever. värinä lempparini ärjy. pysyin uskollisena sekä langan värjärille, että mallin suunnittelijalle ja still lightin kaveriksi valmistui luolan lemminkäisestä stripe study shawl ärjyn ja sitruunan väreissä.

 

miina puolestaan sai katian geministä topin kesähelteisiin. no helteitä ei tullut ja pelkään että topin käyttö jää niihin muutamaan kertaan, jolloin neitokainen vaatetta piti. ensi kesänä se taitaa olla armotta liian pieni...ellen sitten neulo helmaankin tuota rimpsua pituutta antamaan....pitänee miettiä vielä asiaa...ja ainahan on mahdollisuus, että ensi syksynä koulunsa aloittava rinsessamme ei suostu rimpsuvaatteita enään pitämään. eskarilainen kassokaas ei voi ainakaan enää käyttää muumipaitaa...niinkerta.

kesälomalla suuntasimme tuttuun tapaan vanhoille kotikonnuillemme ruåtsiin. ensimmäisenä päivänä rantakadulla kohtasimme tämän vähintäänkin oudon ilmestyksen...

sieltä se tuli ja tietä pitkin se meni...ruotsinlippu hulmuten. airbagia autosta tuskin löytyi, mutta pelastusliivit oli päällä sekä kuskilla että kartanlukijalla :O).

kovin ovat oudot kulkupelit naapurimaalaisilla, sillä seuraavaksi kohtasin ica maxin parkkipaikalla tämän ihanuuden. hetken mietin, josko olisin yrittänyt vaihtaa pelin foordiini joka puolestaan oli hieman epäsuosiossa pudotettuaan pohjapanssarinsa vanhalle nelostielle ja allekirjoittaneen joutuessa fixaamaan sitä ilmastointiteipillä kaiken kansan tuijottaessa ohi ajaessaan.

olisihan tässä pirssissä ollut sekin etu, että niinkin sateisena kesänä, kuin viime kesä oli, konepellin ruoho olisi varmasti vihertänyt ja rauno olisi voinut näppärästi laiduntaa autoni vieressä.

kesällä minuun iski poikkeuksellisesti ompeluvillitys...ja koska en osaa ommella, halusin tehdä jotain minkä voin ommella huonosti. loogista, eikö? näitä sitä sitten rupesi syntymään. ihanan rumia.

 

notkuin tässä muutama viikko sitten taas ravelryssä ja bongasin sieltä nancy bushin hiiumaa mismatched mates-sukat. julmetun hienot. täydellisen passelit syksysäihin tuomaan hieman piristystä tähän ainaiseen sateeseen, tuumasin ja painelin omaan huoneeseeni (juu-u, mulla on oma huone...tai oikeastaan semmoinen pienen pieni koppero joka joskus miekka ja kirves on tehnyt keittokomeron virkaa talon yläkerrassa) pönkäsemään hyllystä tuon knitting on the road-kirjan. samalla kopeloin lankakorin kätköistä jämäkerän jitterbugin rioa ja tuon "päävärin", josta minulla ei ole harmainta aavistusta. näppituntumalla se on jotain sukkalankaa mutta mitä ja mistä se on minulle kulkeutunut, sitä en tiedä. silmäilin ohjetta ja tavoilleni uskollisena tein taas sinne ja suuntaan. toisen sukan raidoitin tasaraitaa ja toisen mielivaltaisesti ja hiisi vieköön, näistä tuli hyvät.

ja kintuissakin ne ovat ihan kuin kotonaan...

sukat teen aina nykyään pyöröpuikoilla ja varpaasta varteen, jolloin saan varren suista napakammat eikä sukat rullaannu niin helposti kohti nilkkoja vaikka kyllä ne vieläkin välillä yrittävät, penteleet.
huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. adios!