Paljon on vettä virrannut Jämsän joessa, sanotaan ja paljon on sattunut ja tapahtunut. Tai no, paljon ja paljon, se on suhteellista. Keväällä valmistuin artesaaniksi ja se pisti miettimään elämän kulkua, intuitiota ja jonkun sortin johdatusta. Silloin aikojen alussa meinaan, siis silloin kun mietin ensimmäistä kertaa mitä minusta tulee isona, halusin jo luovalle alalle. Hain Lahden Muotoiluinstituuttiin peräti kahdesti. Ensimmäisellä kertaa jäin puolen pisteen päähän ja toisella kertaa täytin jo hakupaperit väärin. Shit happened. Elämä jatkoi kulkuaan ja minä keikuin mukana kuin lastu laineilla löytäen vuosien kuluttua itseni alkupisteestä.
Opiskelu oli ihanaa. Näin hieman elämää nähneenä osaa arvostaa opetusta samoin kuin valmista ruokapöytää ihan eri tavalla kuin parikymppisenä (anteeksi vain kaikki parikymppiset ;) ). Koulun myötä yksi asia johti toiseen, toinen kolmanteen ja kaiken seurauksena rakensimme nyt kesällä kotipihaamme ulkorakennuksen vanhan peltihallin tilalle ja rakennukseen sain itselleni työtilat. Samalla muutin kylillä sijainneen kivijalkakauppani kotipihaan ja vaikka edelleen verkkokauppa jatkaa toimintaansa ja ihanat asiakkaani ovat hyvin löytäneet tiensä tänne meille, pyrin jatkossa keskittymään hieman enemmän opetus ja kurssitoimintaan ja tuotteiden valmistukseen.
Pellavahuivit odottavat pajassani värikylpyjä, valotuslamppu asennusta ja tänään vedimme jälkikasvun kanssa puihin uuden loimen, josta toivottavasti jonakin päivänä tulee valmista jouhikangasta. Vuoden vaihteen jälkeen alan opettamaan lasten käsityökoulussa ja aloitan jatko-opinnot ja mitä parasta näin viikonalkuäidille on se, että voin työskennellä kotona ja olla helposti lasten tavoitettavissa kun nämä saapuvat koulusta.
Nyt rakennuksessa on jo ulkovuorauskin. Maalamatta tosin, mutta kuitenkin. Kukat puolestaan ovat siirtyneet ajasta iäisyyteen, kuten kasveillani melko nopeasti on tapana....
Mjaa, ja mitä sitten on tullut tehdyksi? Kaikenmoista, jouhitekstiilejä...
Syysneule ihanalle pikkumakkaralle. Lankana takissa on itse värjätty Pirtin Kehräämön kampavilla. Kesytin muuten ompelukoneenkin kouluaikana ja nykyään surauttelemme jo suht sopuisasti mm. pipoja (kettukangas www.tikkausjatarvike.com). Kaverilta ostin hänelle liian pienet kumikengät, jotka ovat hauskasti transparentit, eli superjalkineet villasukkien kanssa käytettäviksi.
Niin ja nyt vihdoin niihin heijastinsudenkorentoihin, joista kaupan facebooksivuilla mainitsin. Nämä taitavat olla tämän syksyn hitti ja mitä parasta, sudenkorentoja voit askarrella myös yhdessä lasten kanssa. So Simple.
Sudenkorentoa varten tarvitset korupiikin (semmoisen pisemmän mallisen), eri kokoisia helmiä, paperia, heijastinnauhaa tai -kangasta, sakset, neulan, kärkipihdit ja lukon tai koukun tai hakaneulan.
Koska näitä ei sitten tule tehdyksi vaan yhtä kun vauhtiin pääsee, katsoin helpommaksi tehdä siiville kaavan,
Leikkaa siivet irti nauhasta.
Siin hää nyt sitten on valmiina. Vähän laskukiidossa, mutta muuten oikein mallikkaana.
Hauskoja askasteluhetkiä! Mä lähden nyt saunaan :)
Hyvältä näyttää uusi piharakennus! Ja onnea valmistumisesta vielä tätäkin kautta!
VastaaPoista