härreguud

mihin tämä aika oikein katoaa. äsken oli kesä ja kohta on joulu. alan pikkuhiljaa epäillä, että lähimuistini katoaa...tai no, viimeaikaisten tapahtumien perusteella se on kyllä helppo uskoa :)

no niihin "tapahtumiin" sen verran, että olen unohtanut mm. laittaa lapsoset koulutielle, hakea puutarhapaviljongin kankaat pesulasta, nämä arkiset "soita sinne" tai "käy siellä"-jutut on sitten asia erikseen, sillä niitä on niin paljon ja ne ovat niin jokapäiväisiä, ettei niitä kannata edes mainita ;)

halloween siis tuli ja meni. itse virittäydyin kyseisen teeman tunnelmaan saamalla hirviömäiset raivarit. olin järjestämässä lapsille kavereineen halloweenbileet, joissa oli tarkoitus tämän kakka-kakun

lisäksi olin ollut aikeissa tarjota ranskalaisia ja verisiä sormia (popsin nakeista...tai muista "lyijykynänakeista" saa oivallisia sormia kun niitä keittää tuokion. ne jotenkin pullistelevat ihan sormen mallisiksi. sitten vaan mantelilastut kynsiksi ja ketsuppia juureen) ja silmämuna ja hämähäkkikaramelleja. mummo (=äitini) oli iltapäivän lastenvahtina ja kielsin häntä syöttämästä lapsille muuta kuin välipalaa, että heillä olisi nälkä kun saavun töistä kotiin. no kotiin palasinkin ja päästyäni keittiöön mummo mietiskeli, että minne hän laittaisi loput nakit ja ranskalaiset kun lapset eivät oikein jaksaneet lidlin minipizzojen jälkeen. TÄH? minkä minipizzojen ja mitkä nakit ja ranskalaiset. lisäksi hän oli antanut oton "maistella" juhlakarkkeja sillä seurauksella että purkin pohjalla oli muutama hassu nami jäljellä. voi helkkari. se tunne on aika huima, kun järki pakenee päästä ja suusta alkaa kuulua kauaskantautuvaa huutoa. no selvittiin me siitäkin illasta pikakauppareissulla ja pullistuneilla otsasuonilla, mutta mummo ei ole paljoa ollut sen jälkeen iltapäivähoitajana...

töissä minun teki mieli vähän askarrella ja pyysin katjaa printtaamaan tarroja purkkien kylkeen...toki niitä myydään irtotavaranakin, josko jollakulla on kotona jo purkki odottamassa ja variaatioita on useita.

hirmu terapeuttista tuo askartelu.

neulepuikoilta muutama viikko sitten vapautui (ja sain kuin sainkin langanpäät pääteltyä) skattan innoittamana neulottu päähine. tuo pipanen näytti minusta niin hauskalta, että pakkohan semmoinen oli yrittää tehdä vaikkei ohjetta ollutkaan. lankana ruskea rowanin felted tweed ja tää tuli ihan ihtelle.

puotiin saapui lumio-lankaa ja vaikka en normaalisti neulo mitään keinoeläinlangasta, niin tässä tuo heijastus oli niin hyvä funktio, että tein sekä pipon, että tuubihuivin....olisi kai sitä toinen riittänyt, mutta minulla kun on tapana joskus hieman liioitella :D

jos en ole kertonut (tai vastaavasti olen kertonut ja hehkuttanut jo tuhat kertaa), olen nykyään koululainen ja voi veljet, että pidän siitä...enkä vähiten tämän ruokalan seinätaulun takia

ensimmäinen koulu, jossa oikeasti on hauskaa, enkä koskaan vielä ole kokenut opiskelua näin motivoivana. nam. en tiedä vaikuttaako asiaan se, että ala on mieluinen (käsi- ja taideteollinen) vaiko siitä että tässä on jo kertynyt sen verta monta kilometriä mittariin, että nuoruuden kapina ja kotkotukset on taakse jäänyttä elämää. niin tai näin, kivaa on.

tänään kun sain ingengörin saateltua matkalle kiinanmaalle lähdimme tihun kanssa käymään paikallisella kirpputorilla. annoin itselleni rajaksi sen, että mikään ostamani tuote ei saa maksaa viittä euroa enempää, mutta upouuden tupperin purkin kohdalla jouduin antamaan hiukka periksi, se meinaan oli kuusi euroa. kuvassa on vain osa saaliistamme,

ja erityisen onnellinen olen tuosta vanhasta joulu-lehdestä, jonka ajattelin laittaa raameihin ja seinälle. tulitikuissa on katin kuva ja teksti "maukasta joulua". lisäksi mukaan lähti yksi pitsiverho josta ompelen "jotain", se nyt vaan oli niin kaunis. retrokuvioinen tunika mulle,  collegehuppari miinalle, timangeja kynsiä tekevälle ystävättärelleni (okei, ne omenan kuvat käytän nukkekotiaskartelussa piirakoihin, mutta muut) ja miina osti harmi the catille hiiren joululahjaksi sekä itselleen huopakassin.

nyt lienee aika mennä suunnittelemaan kuusi mattoa ja saunaan, joten sommoi!

kesää ikävä

mä en pidä syksystä. tai pidän juu, jos ei sada. ja koska nyt sataa, olen vähintäänkin kiusaantunut tilanteesta. olen varmaan sanonut ennenkin, mutta haluaisin olla karhu, joka ahmii massunsa pinkeäksi ja painuu talviunille heräten sitten keväiseen auringonpaisteeseen. vaan ei, tasan ei käy onnen lahjat. täällä ollaan ja ennen tuota kevätaurinkoa pitää kärvistellä vielä paukkupakkasetkin ja lumimyräkät...eikä niissäkään kyllä mitään, jos saisi haluaminaan päivinä jäädä kotiin pönttöuunin lämpöön ja lipittää kaakaota....

koska tässä on ruoskittu itseään visioilla pitkästä, kylmästä ja märästä ajanjaksosta, niin kirsikkana kakkuun palaan kesään muutaman lomakuvamme muodossa.

tavoillemme uskollisena suuntasimme lomallamme vanhoille kotikonnuillemme motalaan, ruotsiin. olimme vuokranneet pikkuisen mökin ja kun astuimme ovesta sisään, emme voineet kuin ihastella.

selvisi kyllä melkoisen äkkiä, että mökin vuokraajat pitävät kaupungissa sisustusliikettä...niin oli stuga sievä kuin sika pienenä.

viikko motalassa meni, kuten tavallista, liian nopeaan. tapasimme vanhoja ystäviämme (vilkuti vilkuti) ja hengailimme varamon´lla....ihana ranta, ihana aurinko,  ihana lämpö.

vuosi vuoden jälkeen tänne on vain niin ikävä takaisin.

perinteeksi on muodostunut niinikään reissu paikalliseen, tai no läheiseen hevostarvikeliikkeeseen, sharpmaniin, josta käyn aina säästämässä ne vuoden aikana poikki menneet nahkaremmit ja muun rekvisiitan. koska heppakaman esittely saattaa olla asiaan vihkiytymättömälle vähän tylsää, päädyin esittelemään paikan wc:n.

ei hullumpi mielestäni tämmöiseksi julkiseksi vessaksi :)

motalasta päästeltiin kolmårdeniin tapaamaan "muita tuttuja". mä jotenkin samaistun aina näihin mangusteihin ja voisin katsella niitä vaikka koko päivän, vaan muu seurue vaati kiertelemään vähän muuallakin kun kerta oli sisäänpääsylippu ostettu.

kolmårdenista hurautettiin pienen mutkan kautta pariks päiväksi gotlantiin. mä olen käynyt siellä aikaisemmin joskus ala-asteiässä ja niin oli siippakin, joten paikka tuntui näin dementoituneelta varsin mielenkiintoiselta.

Kneippbyssä vierähti päivä, ensin sommarlandin ja sitten vattenlandin puolella. vattenlandissa minäkin innostuin laskemaan toinen toistaan huimemmissa vesiliukumäissä, kunnes äkkäsin yhden "tosi vauhdikkaan näköisen". ihmettelin kyllä miesjoukkoa liukumäen alapäässä, mutta mitä vielä, kyllä minä sedille näytän....olisi ehkä pitänyt olla näyttämättä....tai näytin juu, ehkä vähän liikaakin... huiman alun jälkeen putki siirtyi kulkemaan maan alla vimmattua kiemuraa ja kun vihdoin viimein sujahdin ihmisten ilmoille, oli uimapukuni kiertynyt korkkiruuville ja pylly pystyssä ja pää uppeluksissa sujahdin kuin ohjus näitten merkitsevästi hymyilevien miesten eteen....selvisi sitten sekin, miksi ne siellä tuubin alapäässä päivystivät. kiitin kyllä onneani, etten ollut pukeutunut bikineihin....niistä ei varmasti olisi ollut kuin muisto jäljellä...

seuraavana päivänä menimme käymään lummelundagrottaneilla, jossa muistan hämärästi käyneeni jo lapsena. omat ipanat olivat luolakierroksesta innoissaan ja loppupäiväksi ajelimme saaren pohjoisosaan ja pysähtelimme aina välillä poimimaan rannoilta simpukoita ja fossiileja.

saaren pääkaupunki visby oli tunnelmallinen vanhoine raunioineen

ja toinen toistaan kauniimpine ruusuineen.

eikös kaupunkia kutsuta ruusujen kaupungiksi? eikä kyllä suotta.
rannasta löysimme myös jätskibaarin, jossa oli yli 180 eri sortin irtojätelöä. maanpäällinen taivas siis...ja kyllä me syötiin :)

sitten olikin jo kaksiviikkoinen pulkassa ja aika palata silja linen sushipöydän kautta kotiin. mitä mukavin loma ja odotan innolla taas ensi kesää.

kesän alussa tein ystävättärelleni laukun kuninkuusraveihin...jokohan mä esittelin tän? vanhoista farkuista, nauhasta ja pitseistä syntyi heppanaisen käsväsky...tässä laukku edestä...

ja takaa..

oli kuulemma hyvä käytössä, vaikke totovoittoa laukkua täyttämään siunaantunutkaan.

nyt lienee aika painua  petille, että jaksaa huomenna taas mennä koko päivän kuin nahkapää haukka....onneksi mulla on voimajuomaa varattuna ;)

syssymmällä

mä oon pitkin kesää ajatellu, että sitten syssymmällä....ja nyt kauhukseni huomaan että kohta on jo ihan talvi ja ne sitten syssymmällä-jutut on, jos ei aloittamatta niin ainakin ihan vaiheessa...miten tässä nyt näin kävi?

tai kyllä mä tiedän miksi, mä meinaten aloitin koulun. musta tulee isona artesaani ja mä oon nii-in innoissani. teinivuosina mä olin TODELLA kapinallinen, enkä oikein tahtonut asettua mihinkään rajoihin saati sopeutua rajoituksiin. nyt musta on ihana huomata, että  mun ei tarvikkaan asettua mihinkään rajoihin vaan saan oikeesti olla luova. se, kuinka luova mä oikeesti olen, jääköön nähtäväksi, mutta musta on ihana suunnitella ja tehdä kaikkea ilman odotusten painolastia.

eka huovutuskurssi on takanapäin ja jos totta puhutaan, mun pitäis tässä rustata noita palautettavia töitiä kuosiin, mutta kuinkas sitten kävikään...tuli pakottava tarve blogata justiinsa ja heti. mun eka työ tai oikeammin koe oli huovutettu palanen johon kokeilin kotelointia muovin avulla. koska kaikki nurkissa kuljeksivat palaset on tätä nykyä mulle kauhistus (olen matkalla minimalismiin...vaan toden totta, on tässä vähän vara karsiakin tästä ympärillä olevasta tavaroiden paljoudesta), mä päätin tehdä palasesta kassin ja lisätä vähän helmiä (noi aukot kun olivat vähintäänkin perverssin näköisiä) ja pitsiliinaa ja tämmöinen hänestä nyt tuli.
eestä:

jaha...jottei elämä helpottuisi, tätä kuvaa pitää katsella pää alaspäin :)
ja takkaa:

..ja tätä sitten pää vinossa :)
sitten työnä oli joku kolmiulotteinen judu ja mä värkkäsin päähineen.

tää on tosi kuninkaallinen, kruunureuna ja kaikkee :).
btw ja ohimennen, mä näin kesällä hauskan auton, tai ei auton vaa rekkarin ku oltiin motalassa ja siellä oli v8-esittely tai jotain....ol hiano.

nii ja takaisin kouluun...me tehtiin opintomatka habitare-messuille, jotka ainakin mulle näin ensikertalaisena oli hieman pettymys. meillä oli tehtävänä etsiä ideoita ja niitä ei valitettavasti löytynyt. kivaa peruskaurapuuroa juu, mutta se siitä. ainoastaan yksi teos herätti kysymyksiä ja mielitekoja, meinaten tämä sanomalehdistä tehty "pallo" (kuvan naisihminen ei liity aiheeseen)

meinaten tuli vastustamaton halu etsiä käsiini tulitikut tai sytkäri, sytästä palamaan ja mennä ton palleron viereen seisomaan se tikku kädessä ja katsoa kuinka nopeasti henkilökunta saapuisi paikalle.... :)

mullahan on joskus "hieman" tapana liioitella...ja taas on hieman ruvennu mopo keuliin. mä niin rakastuin näihin neulovan nartun kupla-lapasiin. kerrassaan oivallinen idea. montakohan väriyhdistelmää maailmasta löytyy??? tässä muutama..

..ja lisää on tulossa...nää punavalkoset on kans yksi huovutuskokeilu kouluun (lankana sandnesin tove)

ja lopuksi, ehkä täydellisin porkkana ever...tää löytyi raunon porkkanasäkistä...pieni ja soma ja satukirjan porkkanoitten mallinen...noi mun ridahanskat on sitten horror-osastoa :)

aurinkoisia syksypäiviä, nähhään!

tillintallin pom pom

nyt on ihan kohta syksy. aurinko kyllä möllöttää nytkin tuolla taivaalla, enkä valita, mutta aivan varmasti pakkasherra odottelee vaan tilaisuutta hyökätä kimppuuni. iltaisin ja aamuisin haiseekin jo syksylle. ei mulla sinänsä mitään syksyä vastaan ole, mutta talvi saisi jäädä tulematta. tai ainakin semmonen märkä ja vetinen talvi...ja ne tulipalopakkaset kun on nakit jäässä het ku menee pihalle, vaikka kuin pistäis lapasia rukkasten sisään.

mulla on meneillään jokasyksyinen kaamea pesäntekovietti (huom! EN ole raskaana). koko ajan pitäis jotain nurkkapieltä olla entraamassa ja sitten nää tyynyt...niitä on kohta meillä enemmän kun neulottuja huiveja ja se on paljon se...

alimmaisena on jo vuosia sitten käyttöönotettu tyynyliina, mutta nää kaksi päällimmäistä on äitini vanhoista kapiolakanoista tehdyt. tuo välipitsi oli paikkapaikoin jo niin rispaantunut, etten saanut sitä pelatettua kun aina pätkän matkaa, mutta parempi sekin kun ei mitään...mä niin tykkään näistä.
mieheni kyllä väittää, että meillä alkaa kohta näyttää mukamas ihan sairaalalta kun kaikki on valkosta. ihme juttu,sekä moinen väite että se valkoisuus. mä olen väri-ihminen. rakastan kaikkia värejä ja olen aina pakonomaisesti myös haalinut niitä ympärilleni. nyt vaan on jotenkin semmoinen olo, että edes jossain pitää olla seesteistä ja harmonista...omaa elämääni kun voi harvemmiten kuvailla noilla adjektiiveilla. tästä syystä myös ne tekemäni vaaleanpunaraitaiset kuistin verhot ovat menossa vaihtoon...huoh...

ukko-kulta käväisee aika-ajoin kiinanmaalla ja vakiotuomisiin kuuluvat sikäläiset teet. jösses miten hyviä.

tosin kerran meni pahasti metsään, sillä tee maistui minusta ihan kalalle, eikä kaunis pakkauskaan pelastanut tilannetta. pahaa ol. tää yllä oleva sitävastoin on oikein maukasta ja sen puoleen kirpeät syysillat ovat tervetulleita, mulla on ainakin teetä mitä nautiskella pönttöuunin kupeessa.

viimeviikkoiselta kiinanreissulta tuli sitten tuliaiseksi tämmöinen söpö saippuapaketti, jonka oli saanut kun kirjautui ulos hotellista. tervemenoa! muistakaa pestä itsenne meidän hotellimajoituksen jälkeen! :)

nii, olemmää neulonukki. tässä mun versioni tincanknitsin raindropsista

 

 

lankana on araucanian botany lace. mahtava lanka.mä sovelsin (taas kerran) helmaan tommottees kapeemmilla puikoilla tehdyn raidan ihan sillä änskällä, että helma ei rullaantuis kainaloihin asti. homma ei ihan miellytä silmää, joten saattaa päätyä purkuun..kunhan mä ny vähän ensin fundeeraan.

viime talvena tein miinalle lapaset sandnesin easystä. kukat on puolestaan virkattu sandnesin lanettista ninuskan mainiolla ruusuohjeella.

äitini sitten täytti 80vee, tai oikeesti täyttää vasta joulukuussa, mutta me vietettiin näin kesällä kekkereitä nyt kun sisarenikin oli perheineen suomessa. käytiin sisävesiristeilyllä päijänteellä ja sit mä kahvitin lähisuvun meillä. tuli sitten leivottua...

mansikkahyytelökakku...aika ei riittäny reunakemoihin :)

vadelmapavlova, kaik män...

savulohihyytelökakku, kissa oppi samalla syömään katkarapuja...

ja lihakakku. tästä mä oon ylpeä...vyötäröni ympäryksestä näitten kekkereitten jälkeen en...meidän suvulla menee tunnetusti kaikki joskus överiks...niin myös tää syöminen...

tahdon myös esitellä suursuosikkini, kissin kirsikkasiiderin. ennen tätä sai vain tallinnan laivalta, mutta nyt löysin paikallisesta pikku-koostakin ja investoin heti yhteen.

musta ois vaan hirveen paljon kivempaa, jos noi sidukat ois pikkasen pienempiä. näis on musta vähän liikaa juomista vaikka hyvältä maistuukin.

rauno-ratsuhevosen kesä on ollut melkolailla onnistunut, sekä mun mielestä

(ruusukkeita on tullut mukavaan tahtiin ja melko monta), sekä raunon mielestä

 

..se littas mun varpaalle nii että se murtu ;).

Eilen illalla sain valmiiksi viimeaikaisen projektini, naamion vaahtosammuttimelle.

meillä kotona vaahtosammutin pönöttää aina uunin vieressä, joten tuo punainen "hälytysväri" ei ole välttis tarpeellista näkyä siitä syystä että sammutin löytyisi. pussi on sen verta reilu, että kun sammutinta nostaa kahvasta, se jää lattialle. Lankana teeteen rollo ja menekki kaks ja puol kerää..meillä on siis pieni sammutin.

ihana ystävättäreni käväisi kylässä ja lahjoitti, ystävällinen ihminen kun on, minulle kaksi kääntämäänsä kirjaa...pitää mua varmaan "neuvoa tarvitsevana henkilönä".

molemmat eepokset ovat kirjoja paikallaan, mutta tuo virkkaa ja viimeistele on näistä ehdottomasti se ykköstyyppi. kiitos vielä kerran!

katjalle tuli liikkeelle tämmöisiä hauskoja huppareita, joka näin kauhuelokuvafanin silmään oli just kun scream-elokuvasta. kilttinä ihmisenä katja painoi huppariin tekemäni kuvan ja täs hää ny si on poikaipanan päällä.

mau mahtava!

kissamaisiin tapaamisiin!

ja suvi suloinen...

Lapsuusmuistoihini kuuluu olennaisena osana mummoni upea kukkapenkki, jonka reunassa kasvava juhannusruusu oli niin kaunis, että saatoin ihailla sitä pihakalliolla istuen kauan ja hartaasti. Äitini siirsi siitä aikoinaan osan pihaansa, joka nykyään on siis meidän pihamme ja voin nauttia ruusuista aina vilkuillessani ulos keittiön ikkunasta.

Viime kesänä saimme terassimme valmiiksi ja saatuamme tarpeeksemme linnunkakasta ja koivuista tippuvista vihreistä ötököistä, ostimme tänä vuonna terassille teltan. Kun viimeinen verhonipsu saatiin paikoilleen ja armas siippani kantoi rottinkituolit ja pöydän paikoilleen, kirmasin minä sakset kourassa ruusupuskan kimppuun. Klips klips, ja nyt ruusu ilahduttaa myös iltasella kun hipsin kutimen kanssa telttaan, vedän verhot tiukasti kiinni ettei itikat pääse iltapalalle ja istun neulomaan.

Harmillista vain, että tänä vuonna kukinta oli parisen viikkoa etuajassa ja viimeisiä viedään näin juhannuksena. Mä olen hirmu ihastunut noihin vanhoihin lasipurnukoihin, joita kerään keittiön kaapin päälle. Niin ovat käytännölliset niin kukkavaasina kuin makaronipurkkinakin ja talvisin kaadan pohjalle kahvinpapuja ja laitan niitten päälle kynttilän palamaan.

Lasipurkkien lisäksi olen myös suuresti ihastunut myös erilaisiin juustohyydykekakkuihin. Meillä käy tuotantoon nähden vain valitettavan vähän vieraita.

Tässä mansikka-valkosuklaa-lime-versio, joka on tämänhetkinen suosikkini. Jotta tervetuloa vaan kotimaiset mansikat!

Ulkona meillä on, niinikään mummolastani saatuja heinäseipäitä, joista talvisin roikkuu lyhty ja näin kesäisin kukkasia. Tänä vuonna istutin ruukkuun yhden suosikkikesäkukistani mustasilmäsusannan, tällä kertaa valkeana versiona...tovin jouduin kyllä tuumaamaan sen ja keijunmekon välillä.

Runsaudensarveen istutin puolestaan ahkeraliisaa ja hopeaputousta, joista jälkimmäinen on myös yksi kesien luottokasveistani.

Neulepuolella on hiljaista...tai hiljaista ja hiljaista, vireillä oleva neulomus vaan on vähän isompi työ tällä kertaa ja sitten ne välipalaneulomukset joita on vaiheessa yksi jos toinenkin....mutta ompelupuolella tormistuin niin, että tekaisin kuistillemme kesäverhot

Kangas on paikkakunnallamme sijaitsevan Nelly Nallen entisen omistajan jäämistöjä hänen lopetettuaan lastenvaatteiden valmistuksen ja Tilda-nauha puolestaan Neuleunelmista...pitsi House Doctorin joka löytyi onneksi ihan itseltä.

Verhojen lisäksi kuistin rottinkituoli kaipasi uutta kesäisempää ilmettä ja surruuttelin ompelukoneella yhteen vanhoista farkuista leikattuja neliöitä ja ompelin kirppislöytöpitsiliinoja somisteeksi.

Kuvakulma on vähän pöljä, mutta olen verraten tyytyväinen aikaansaatokseeni.

Viime viikolla mulla kävi suunnaton tuuri. Jääkaapistamme löytyi meinaan avaamaton konvehtirasia. Hetken kävi mielessäni, onko kyseessä piilokamera, mutta oikein tarkkaan funtsittuani laskeskelin yhteen isännän Itävallan reissua ja siitä kulunutta aikaa aarteen löytymiseen, päädyin tulokseen, että hän oli ostanut tuon kyseisen rasian ja hellekeleillä jemmannut sen vaimoltaan jääkaapin ylähyllylle hillopurkkien päälle. Vaan ei tiennyt jemmatessaan että minätyttö rupean lettuja paistamaan ja tarvitsen niitä hilloja sieltä ylhäältä.

Ihan vain kostoksi mässyttelin konvehdit kuluneen viikon aikana ihan yksinäni. Nyt on hieman kylmä rinki persiissä, kun odottelen, millä adjektiiveilla rakas mieheni vaimoaan kehuu kun menee jemmalleen ja huomaa että rasia on kadonnut.

Olen myös ollut suunnattoman reipas ja lajitellut lisää lankoja myytäväksi. Samalla kahlasin läpi myös kässäkirjastoani ja tässä muutama eepos, joista hannon luopua pientä korvausta vastaan. Sama juttu kuin lankojen kanssa, eli ostaja maksaa postikulut ja laita viestiä jos olet jostain/ joistain kiinnostunut niin minä selvitän millä rahalla itella sen kuljettaa.

1. Krymp, ruotsinkielinen. Konehuovutusta. 3€

2. Aplikoiden ja Ommellen. 3€

3. Lastenhuone viihtyisäksi. 3€

4. Textil hobby, ruotsinkielinen. 3€

5. Stämlar, leimasinaskartelua, ruotsinkielinen, 3€

6. Hobbyideer, neulontaa, askartelua, ruotsinkielinen, 3€

7. Ompele, kirjo, koristele, 4€

8. Luonnonvärien lankapaletti, 4€

9. Ljusa Ideer, valaisinkirja, ruotsinkielinen, 2€

10. Trendikkäät virkkausmallit, 4€

11. Knitting for two, neuleita lapsille ja äideille, englanninkielinen, 5€.

12. ranskankielinen,neuleita pikkulapsille, pehmeäkantinen, 3€

13. Koukussa neulomiseen, 4€

14. Sommarrutor, ompelu ja askarteluvinkkejä ruotsinkielinen, 3€.

Huomaa, että Harmi, tuo suuri saalistaja ei vieläkään, lukuisista maanitteluista huolimatta suostu menemään ulos, sillä

terassin lautojen alle on pesiytynyt orava.

Tai pesästä en tiedä, mutta sinne se aina vilistää piiloon. Vaikka hurjan rohkea otus tuo on. Päästää ihmisen ihan puolentoista metrin päähän.

Nyt lähden tarkastamaan, mitä ipanat puuhastavat ulkosalla. Ensi kertaan siis!